Mää annoi meijä teinil kotiaresti, ko se jäälle kerra myöhästy tunnil viis minuutti ja Wilma juorus, et samasel tunnil neiti ol käyttäytyn asiattomast. Noo kotiarest ol teinist iha tosi epäreilu ja pit varsinaise puolustuspuhhe. Siin olis jään toiseks jenkkiläise asianajajafilmienki puolustus puhhe. Noo, jotenki näin see men.
- En mää tehny mittä väärä.
- Kui see ope sit semse merkinnän lait Wilma. Eks sää myöhästyn?
- Myöhästuin mää, vähä..
- viis minutti?
- Eh, se ope ei tykkä must ja liiottele.
- Misä sää sit olis se viisminutti?
- Mun ol pakko men vessa, ko menas tul kuse huosu.
- Sehä ol ruokatunt sul ol nelikytviis minsaa aikka käyd wessas. Millao o mahdolist, et sää es ehtin käyd wessas ruoktunniaikan?
- No, ko see pit meit tunnil liia kaua ja sit ol kauhia jono..
- No, olis kysyn sit luva sin wessa meno.
- Ei silt voi lupa kyssy, ko se viha muu. Se ei olis antan mull luppa. Sen mielest olis hyvä, et mää kuse houssu. See on niiiiii paska, et merkka myöstymis vaikk mää oli iha oikkial tarppel wessas. See o luonnoline syy myöhästy tunnilt. Ei semmost sais merkat. Epärelu!
- Huoh! Olisi edes yrittän.
- Ekssää nyt tajuuuu, et se ei mul lupaa ann vaik kui kauniste olisi luvan kysyn.
- Jaa, pidä ny ainaki täst lähi huole, et edes yritäs käyr wessas tauol, ettes myöhästy tunnilt!
- No, JOO joooo!.. Eiks vaa, et mun ei tarvi olla kottarissa?
- Kyl sää ny vaa oles kottarissa ja sillä siisti.
- MITÄÄ? Ei ollu mun syy, et mää myöhästysi. Olisko mu pitän sit huosu kust, sitäk sää olisi halun.
- Mut sää oles käyttäytyn siel tunnillakki asiattomast.
- Enkä ol, mää oli iha kunnol ja normalis,
- No, mut Wilmas ol merkitä huonoskäyttäytymist.
- Joo, mut se ol iha aiheton merkint. See laitto sen siihe piruuttaa, ko se ol nii huonol tuulel ja see viha muu.
- Ai, kun minä kysyn opelta syytä, nii see sano, et laitoin vaan kun Essin naama nii ärsyttä. Sillaiko se ope sanoo, vai?
- No, ei ku mää en laitta sitä vihko siihe pino sil sekunnil, ko se käski.
- Ai, paiskoit sen pitkin poikin.
- No, annnnteks, ko mää ole nii hidas, et mää en heti ymmär mitä mul sanota, enk ehdi heti toimima sil sekunnil, nii ku see ärsyttvä ope käske.
- Tiedäthän sää, mite vihkot laiteta pino, ei kai sitä tarvi joka kertt uudestaa sul opetta.
- Laiti minä sen siihe pino, mut en iha heti... Eihä mul oo kottarii..?
- On sul, ko siit o jo mont kertta sul sanott, et kotipäivä tule ain ko tommossi merkintöi Wilma tule. Niit o tull sul iha liikka
- Nii muttei täll viikol ol tullu.
- Paitsi sit tänää, ei onnitun tämäkä viikko ilma merkinnöi.
- Nii ko se laitt se iha muute vaa.
- En mää ny totakaa usko.
- Mitä uskoks sää sitä huonotuulist opee, sitä joka viha muu ja laitta häijyyttään mul merkei Wilma. Uskoks sää sitä enne, ko oma flikkas.
- No, en mää ny kovi herkäst usko, et se niit iha syyt viiteis sin Wilma valhei kirjotta.
- Kirjott se ne iha ilma syyt. Kyll sun pitäis oma lastas usko.
- Kyl su pitäis men selvittämä tätä iha rehtori kanss, jos ope kerra laitta iha mielivaltasest sul merkinnöi.
- Selvä mää käy sit puhumas reksil het maanant, mut mää mene ny Ellu luo.
- Ei käy, ny oles koton tämä illa.
- Kui varte?
- Niitte Wilma merkintöje takia.
- Mut ko nee ei oll laillissi.
- Kotiarestis oles silti, nii kaua ko toisi todisteta.
- Mää todisti jo! Mää haluun men Ellu luo, saanhan.
- Et
- Miks en?
- Ei mun tarvi sitä sul enää sano, olen sanon sen jo mont kertta.
- Vittu, mikä paska sää oles..
- ...
- antteeks, et mää huusi. Muu harmitta ko en pääs Ellu luo, ko lupasi värjät se hiuksekki. Saaks mää men?
- Et!
- Mikse?
- Älä viit jankutta.
- Vittu, vittu..
Voiko ihanempaa kevät illtaa olla..:
